Pattitilanne
Ensimmäinen pentueemme on tosiaan syntynyt, enkä ole ehtinyt heistä vielä kirjoittaa blogiin mitään. Pennut saavat kuitenkin vielä hieman kasvaa, ennen kuin saavat oman blogitekstinsä. Tässä tekstissä kerron hieman muita kuulumisia...
Joulun aikaan huomasin Weeran nisän lähettyvillä pienen, halkaisijaltaan noin 1cm kokoisen patin. Ensimmäisenä mieleen tuli tietenkin nisäkasvain, joka kylläkin yleensä tulee kissalle hieman vanhemmalla iällä. Erityisesti tämä huolestutti minua sen takia, että viime vuonna menetimme rakkaan korat-kissamme Inkan 11-vuotiaana nisäkasvaimen vuoksi. Inkan nisäkasvain alkoi pienestä patista nisän kohdalla, ja se todettiin eläinlääkärillä pahanlaatuiseksi kasvaimeksi. Noin 90% kissan nisäkasvaimista ovat pahanlaatuisia ja niitä on yleensä turha leikata, sillä koko kasvainta on yleensä vaikea saada kokonaan pois, jolloin se usein uusiutuu jopa entistä ärhäkämmin. Jouduimme katsomaan siis vierestä, kun kaunis Inkamme vähitellen kuihtui kokoon, ja päästimme hänet sateenkaarisilloille kirmaamaan sukulaistensa seuraksi.
Weerasta ei toki ulkoisesti huomannut mitään merkkejä mistään, sillä hän söi, joi, leikki ja tuli maharapsutettavaksi aivan normaaliin tapaan. Pattia Weera ei aristanut, mutta tämä ei saisi kuitenkaan olla syy olla murehtimatta asiasta. Jouduin monta päivää joulun jälkeen odottamaan, että sain varattua Weeralle ajan Catvet:iin, joka on kissoihin erikoistunut eläinklinikka. Normaalisti käymme toisella eläinlääkärillä, mutta erikoistapauksissa haluan kissoilleni myös erikoishoitoa. Maanantaina sain onneksi heti seuraavalle päivälle, tälle päivälle eli tiistaille, varattua ajan.
Catvet:llä eläinlääkäri tarkisti patin, ja totesi sen olevan pehmeä ja liikkuva, joka ei viittaisi suoranaisesti kasvaimeen. Jätin Weeran kunnon tutkimuksia varten, ja Weeralta otettiin muun muassa ohutneulanäyte patista, verikoe ja myös keuhkot ja sydän tutkittiin. Muutaman tunnin päästä sain mennä hakemaan rakkaan kissani takaisin pelonsekaisissa tunnelmissa, mutta saimme onneksi terveen kissan paperit: Weeralla oli kysta, joka ei ole mitenkään vaarallinen kissalle, ellei se kasva niin isoksi, että se haittaa kissan elämää, jolloin suositellaan sen poisleikkausta. Weeran tapauksessa patista ei ole mitään haittaa, vaikka toki on mahdollisuus, että se kasvaa, mutta voi myös mennä itsestään pois. Pääasia on kuitenkin, että kissa on terve kuin pukki! Myös verikokeen tuloksissa kaikki arvot olivat normaaleja, joten ei tarvitse murehtia mistään sairauksista Weeran kohdalla. Olinkin suunnitellut ottavani viimeistään keväällä Weeralta verikokeen, sillä hänkin täyttää alkuvuodesta jo 6 vuotta, eli ihan mikään nuori tyttö ei ole kyseessä, joten on hyvä tarkistaa kaiken olevan kunnossa.
Mitä tästä opittiin ja miten kannattaisi aina toimia tällaisessa tilanteessa: Kissa on saalistajaeläin, eikä esimerkiksi näytä kipujaan, kuin mahdollisesti vasta silloin, kun se on jo liian myöhäistä. Paljain silmin ei myöskään kannata alkaa kotona päättelemään, mikä on kyseessä, sillä jopa eläinlääkärit tarvitsevat testejä saadakseen varmoja tuloksia. Joskus patti ei ole vaarallinen, kuten Weeralla, mutta joskus kissa tarvitsee sitä varten lääkitystä tai erikoishoitoa, kuten Inka. Netistäkään ei löydä muuta kuin masentavia syöpädiagnooseja, mitä tahansa laitatkaan hakusanaksi, joten mielenrauhan saamiseksi vie kissa rohkeasti eläinlääkärin tarkastettavaksi!